Esittely

(kuva: Juuso Kuparinen)

(kuva: Juuso Kuparinen)

Olen kohtuullisen aktiivisesti harrastava (tällä hetkellä) viiden lagoton ja yhden mudin omistaja. Ensimmäisen lagottoni Jassin sain vuonna 2004. Jassin kanssa tutustuin sekä ihastuin rotuun ja opettelin eloa aktiivisen ja vilkkaan koiran kanssa. Jassi tutustutti minut myös koiraharrastamisen ihmeelliseen maailmaan… Baia tuli taloon reilua vuotta myöhemmin. Se oli perusluonteeltaan melko erilainen kuin Jassi  ja sainkin opetella uusia tapoja päästä samaan tavoitteeseen. Baian jälkeen joukon jatkoksi tuli Mio, joka osoittautui jälleen aivan erilaiseksi kuin nuo vanhemmat. Miossa sain myös oppia kuinka erilaisia ja toisaalta samanlaisia urokset ja nartut voivatkaan olla. Jassi, Baia ja Mio ovat jo siirtyneet parempien herkkupöytien ja ikuisten treeni- ja uintimahdollisuuksien ääreen.

Nykyisen laumani vanhin on ”marsulapsi” Ainu (s. 2012), joka jäi Baian pennuista kotiin. Muut lauman lagotot ovat Ainuntytär Neia (s. 2015), Ainuntytär Moia (s. 2019), Italian-ihme Nona (s. 2020) ja Mea Miontytär (s.2020). Syksyllä 2018 joukkoon tuli myös ”vääränrotuinen” Gya, joka on siis rodultaan mudi. Halusin saada näkökulmaa toisen tyyppiseen rotuun ja saada oppia paimenkoiran kouluttamisesta. Gya sujahti laumaan vallan kivuttomasti ja kuvittelee kai olevansa lagotto pystykorvilla. 🙂

Harrastan melko ahkerasti omien koirieni kanssa. Baia ja Mio treenasivat ja kilpailivat agilityn 3-luokassa ennen eläkkeen alkamista, Ainu nousi kolmosiin marraskuussa 2017, mutta on nyt jo agi-eläkeläinen. Neiakin aloitti agilityn treenaamisen ja osoitti varsin mainiota edistymistä, mutta terveyssyistä agility jäi pois Neian harrastuksista. Gya, Nona ja Mea treenaavat agilitya toistaiseksi möllitasolla.

Rally-toko on viime aikoina ollut meillä eniten tulosta tuottanut laji. Ainu ja Neia ovat molemmat Suomen rally-tokovalioita, Gya kisaa mestariluokassa ja Moia voittajaluokassa. Nuoriso-osasto eli Nona ja Mea eivät ole vielä aloittaneet kisaamista. Olen harrastanut useammankin lauman jäsenen kanssa myös pelastuskoirajuttuja, tällä hetkellä ne saappaat ovat ensisijaisesti Nonalla. Käymme satunnaisesti myös näyttelyissä.

Koira ei tietenkään ole minulle pelkkä harrastusväline. Se on kaveri ja ystävä, jonka kanssa puuhaillaan kaikenlaista mukavaa. Kokeet ja kilpailut toimivat mittarina sille, olemmeko päässeet yhteisymmärrykseen ja olenko osannut kertoa koiralle mitä haluan. Samalla saan arvokasta lisätietoa siitä, minkälaisia ominaisuuksia koirissani karvan alla on. Ensisijaisesti koirani ovat kuitenkin kotikoiria!

Koulutan tokoa, agilitya ja rallya, aiemmin myös pelastuskoiria. Lisäksi olen vetänyt näyttelykoulutuksia. Koulutan ja kouluttaudun itse koko ajan ja olen erittäin kiinnostunut kaikesta koiran koulutukseen ja luonteeseen liittyvästä. Olen onnellinen mahdollisuudesta saada jatkuvasti uutta oppia eri koiraurheilulajien osaajilta ja taitajilta. Haluan ymmärtää koiraa ja sen lajityypillisiä ominaisuuksia – oppia puhumaan koiraa mahdollisimman hyvin.

Kasvatustyössä minulle on tärkeää pyrkiä säilyttämään ne ominaisuudet, joita lagotto työtä tehdessään tarvitsee. Terveys on toki olennainen osa tätä tavoitetta, mutta avoimen ja rohkean luonteen merkitys on ehkä jopa suurempi. Terve ja oikeanluonteinen koira on myös hyvä kotikoira, jolla on omistajan niin halutessa potentiaalia myös harrastuksiin!

 

 

Jäsenyydet:

  • Suomen Kennelliitto
  • Suomen Spanieliliitto
  • Suomen Koirankasvattajat ry
  • Keravan Agility Team ry, puheenjohtaja (2023 – )
  • Suomen Mudiyhdistys ry
  • Suomen Lagottoklubi ry (hallituksessa 2020 – 2021)
  • AgiTokoDogs ry (hallituksessa 2010 – 2013 )
  • Hakunilan Seudun Koiraharrastajat ry (hallituksessa 2018 – 2021)
  • (Vantaan Pelastuskoirat ry hallituksessa  2007 – 2013, yhdistys lopetettu 2014)

 

Kurssit:

  • Kasvattajakurssi 2007
  • Koulutusohjaaja (toko, agility, rallytoko)
  • Koetoimitsija (toko, agility, pk, luonnetesti)
  • Koirankouluttajakurssi (pk)

 

Olen allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.